Päivä 15 | Hollywood

 Aamu-uinti...

 ... tavarat kasaan...

... ja kentälle!

---

Kiitos Eija, Marjatta, Tuvalu, Hannu, Janne, HD-Pitkänen, HänJokaAjaa4Renkaalla, John, J&J, J&J, Kake, Lasse, Mika ja Samppa hienosta matkasta. Satoi, paistoi, tuli lunta, paistoi, oli hellettä, oli kylmä, suoraa, mutkaa, intiaaneja, historiaa, cawboyta, wild wild westiä, palmuja, biitziä, vuoria, maissipeltoja, mursuja, cityä, böndeä ja niin edelleen. Ja kun uusi matka ensimmäistä kertaa, niin pikku säätöjä tietty tulee. Mutta aika lailla näin se tulee olemaan myös tulevassa. Ja U-käännösten taito kehittyi sekin tällä retkellä. Seuraava ryhmä joutuu tyytymään vähempiin U-käännöksiin... :) ... Olitte loistoporukka joka toimi erinomaisesti yhteen... eikä pieni hämärä ei aiheuttanut suuria komplikaatioita jos komplikaatioita ollenkaan. Ja pioneerimatka on pioneerimatka. Kiitos ja Thank You tietty myös jokaiselle blogin seuraajalle. Sain sitten kirittyä kiinni vaikka alkutaipaleella virtaa ei ollut läppärissä. Over and Out. Täällä PeterPan Hollywood - California - USA!

---

Hannu Rajamäki

HD-Pitkänen (Ari Pitkänen)

JJ ja JJ (Jouni Maarto ja Jouko Maarto)

Janne ja Eija Wallin

John (Magnus Löfvig)

Kake ja Make (Kauko Komulainen ja Marjatta Tuominen)

TyynenMerenUimamaisteri (Lars Winter)

Mika ja Tuvalu (Mika ja Johanne Linden)

Samppa ja Sami (Pasi Honkonen)

More Miles (Peter Ruotsalo)

HänJokaAjaa4Renkaalla (Riku Hämäläinen)

Lewis & Clark

---

Go Home - KLM

Päivä 14 | Santa Barbara - Hollywood

 Yllä Santa Barbaran palmuja ja alla Beverly Hillsin vastaavia kasveja!

---

Viimeinen ajopäivä ja vähän maileja. Tarkoittaa sitä että ajamme aamulla ensimmäiseksi Santa Barbara Pierin päässä olevalle Moby Dick ravintolalle ja nautimme meriaamiaisen! Santa Barbara ei olisi mikään mahdoton paikka jos pitäisi asua Amerikassa. Pieni, kompakti, paljon palmuja ja rantaa... ja hauskan näköinen. Myby Dick paloi kirjaimellisesti poroksi 1998... ja siinä meni laiturinkin. Nyt siitä on muistona vain muutama kuva ravintolan seinällä.
Ajamme myös tänään High Way ykköstä. Lasse liittyy matkan virallisella uimatauolla Tyynenmeren Uimaseuraan. Me muut olemme vähän sillee veden arkoja tai jotakin... :] ... uimatauolta matka jatkuu Malibun läpi Santa Monican kulmille, josta kaarraamme Sunset Boulevardille ja kohti Hollywoodia. Siinä välissä kuitenkin Berverly Hills jossa käymme pyörähtämässä Rodeo Driven ja pari muuta driveä.
Viimeinen majapaikkamme, Saharan Road Motel on Hollywoodin keskustassa jos sallitaan että kiinalaiselle teatterille on 10 minuutin kävelymatka. Tavarat hotellille ja pyörien palautukseen. Omaan mittariin pyörähti 6172km eivätkä ne muidenkaan matkamittarit paljoa muuta näyttäneet. Ja inkkareillemme nostan sulkapäähinettä. Sampan kytkinvaijerin pään irtoaminen ensimmäisenä päivänä jäi sitten ainoaksi erroriksi koko matkalla. Ja niin siinä saattaa käydä, että kun tulen isommaksi ja enempivaraiseksi ostan Indian Vintagen. Se on jotekin enemmän kuin vähän muovisen oloinen Roadmaster.
Viimeinen ajopäivä päättyy Hollywoodin Las Vegas Bufeessa, joka erinomainen ruokapaikka se. Tietty pitää sitä vähän starwalkilla pyörähtää ennen kuin hotelli osuu kohdalle.

---

 Uimamaisteri Lars Winter ja uimamaiseteri Lars Winterin uimataidottomat kaverit!

---

 Hollywoodista löytyy sopiva oskari jokaiselle... ja Elviksen sopivan kokoinen Cadillac!

---

 Tähtiä... moottoripyöräilytähtiä tähtikadulla. Tuvalu tosin myös filmistara ja esittelee alla omaa virallista tähteään! ... :]

Päivä 13 | San Francisco - Santa Barbara

 High Way 1'n maisemissa ilman konepyöriä ja konepyörien päällä!

---

Keli sen kun paranee ja maisemat komistuvat. Eli päivän kulttuurikohde on kappale kauneinta High Way 1 -tietä. Ainut huono puoli sillä on, että HW1'llä saa ajaa myös autoilla. Muuten se olisikin konepyöräilijöiden paratiisi tässä maassa... ja pärjää vertailussa vähän mille vain tielle maassa kuin maassa.
Eli isoa tietä ulos San Franciscon alueelta, aamiainen Morgan Hill -nimisessä pienessä viinikaupungissa ja Montereyhyn mistä paras tai toiseksiparas osuus HW1'stä alkaa. Se toiseksi paras tai paras osuus on San Franciscon yläpuolella. Valaiden bongaus tauolla Riku bongaa yhden. Me muut emme ja olemme tietty kateellsia. Morro Bayn lähestyessä kaikki bongaavat. Eivät valaita, mutta suuren kolonian merinorsuja jotka makaavat rannalla kuin HD-hemmot kokoontumisajojen sunnuntaiaamuna. Merinorsut ovat tosin HD-hemmoja suurempia. Isoimmat urokset painavat yli 2000kg!
Morro Baystä vähän sisämaahan ja vuorten kautta Santa Barbaraa, joka sekään ei ole paha reitti. Ehkä painvastoin. California on motoristille USA'n Uusi-Seelanti. Täynnä toinen toistaan haukempia teitä. Päivän päättärimme Santa Barbara taitaa olla TV'stä tuttu. Joskus on tainnut tulla sen niminen tv-sarjakin. Ja on se ollut myös monessa elokuvassa. Eli alamme olemaan amerikan 'leffarannikolla' johon Santa Barbaran lisäksi kuuluvat Malibu, Santa Monica, Venice Beach, Long Beach ja mitä kaikkia niitä onkaan. Meidän leffamme päättyy Orange Tree Inn nimiseen motellihotelliin tänään, joka Santa Barbaran keskustan vieressä. Indian Ride alkaa olla yhtä päivää vaille ajamatta... valitettavasti :]

---

 Yllä Morgan Hillin pääkatu. Saattaa olla jollekin viini-ihmiselle tuttu? Alla Whale Watchers Inn, jossa kuuluu pysähtyä bongaamaan valaita.

---

 Merinorsu ja toinenkin Morro Bayn pohjoispuolella!

---

 High Way 1

Päivä 12 | San Francisco

 Alcatraz. Pohjois-Amerikan kuuluisin vankila ulkoa ja sisältä. Sisällä saimme kaikki kulokkeet päähän ja tarinaa vankilasta alkoi tulemaan.

---

Taivas se on sininen tänäänkin ja lämmöt kohdallansa. Noin +35 ja sillä lailla. Se ei ole San Franciskossa mitekään yleistä se. Rikun ja yhden taksin kyydissä Pier 33'lle, josta pikkulautalla USA'n kuuluisimpaan vakilaan Alcatraziin. Vankeja siellä ei ole ollut sitten vuoden 1963. Siihen saakka se oli maan pahamaineisin oikaisulaitus. Amerikassa oli tapana sanoa, että "riko lakia ja joudu vankilaan. Riko vankilan lakia ja joudu Alcatraziin". Villi veikkaus kuitenkin on, että Siperiasta ja Intiasta löytyy yhä useitakin vankiloita, jotka laittavat reilusti paremmaksi ankeudessaa kuin Alcatraz... :). Alcatrazilla on myös parin vuoden intiaanihistoria. Intiaanit valtasivat saaren 1969 ja pitivät sitä hallussaan vuoteen 1971 saakka.
Vankilasta San Franciskon vanhalle satama-alueelle, joka tänään enemmän ja vähemmän turistikeskus... ehkä enemmän sitä enemmän. Pier 39 taitaa olla se kaikkein kuuluisin laituri. Siellä kun pitävät majaa kaupunkin kuuluisat hylkeet. Niillä on tusinan verran isoja makuualustoja kaupungin puolesta. Ja kyllä niitä vähän lahjotaankin laiturin kauppiaiden puolesta, että eivät muuta muualle.
Takaisin kotiin palaamme lautalla. Almedaan, lahden toiselle puolelle kulkee lautta siinä kuin Suomenlinnaan ja melkein samassa ajassa. Iltapäivä menee blogia kiinni kuroessa. Ryhmällä se menee uima-altaalla ja / tai rannalla. Coral Reef Innistä on biitzille noin 150 metriä. 

---

 Yllä lokki ja Golden Gate. Alla Tuvalu, Samppa, Mika, Lasse ja Golden Gate.

---

 Pier 39 ja sen kuuluisat asukkaat.

---

 Yllä Bay Bridge, joka kaupungin toiseksi kuuluisin siltä. Alla San Franciscon nykyistä satamaa. Muutama rekka tarvitaan yhdenkin kiinalaisen laivan konttien roudaukseen!

Päivä 11 | Winnemucca - S.F

 Mistä tietää, että maassa on paljon tilaa? Mm. siitä että moottoritien kaistojen väliin mahtuisi helposti japanilainen 10000 ihmisen kaupunki.

---

Nevadan aurinko paistaa meille pilvettömältä taivaalta ja isompi egon mahtuu hyvin ellei erinomaisesti Nevadan laajoihin vuoristo- & erämaamaisemiin. Suuri aamiainen pienessä Lovelock nimisessä kaupungissa ja Renoon. Ei pelaamaan, mutta kukaan meistä ei ole käynnyt siellä Lasse lukuunottamatta ja Lassekin 20 vuotta sitten, niin käymme kiertämässä muutaman korttelin. Ero Vegasin ja Renon välillä on suuri Vegasin hyväksi. 
Lake Tahoe sen sijaan näyttää erinomaisen mukavalta alueelta. Se on jotakin samaa kuin Ruka tai Ylläs suomessa. Virkistäytymiskeskus. Luontoa on paljon vaikka ei välttämättä niin paljoa luonnonrauhaa. Sacramenton, Renon ja San Franciscon alueet ovat lähellä miljoonine ihmisineen. Konepyöräilijän näkökulmasta Lake Tahoe on myös kiva. Paljon hauskoja mutakaisia teitä upeilla maisemilla... ja kotoisillakin maisemilla. Mäntymetsää riittää!
Kello kirii tänään vähän nopeammin kuin kilometrit ja hämärä ellei jopa pimeä ehtii tulla, ennen kuin Golden Gate on kohdalla. Mutta upealta Golden Gate näyttää myös pimeässä. Golden Gatelta lähdettäessä Hän Joka Ajaa Neljällä Renkaalla saa uuden nimen. Se on Hän Joka Katoaa Horisointtiin Jälkiä Jättämättä. Ajatuksena oli ajaa Almedaa, missä hotellimme on. Rikun ja Rikun Kian navin perässä. Mutta ne molemmat kiihdyttävät näkymättömiin ensimmäisistä liikennevaloista. Tuntia myöhemmin niin Riku, Kia ja hotelli löytyvät. Sisäamerikan tavoista poiketen Almedasta löytyy aivan hotellimme vierestä myös avoinna oleva ravintola. Viva Almeda ja Applebees!

---

 Reno, maailman suurin pieni kaupunki!

---

 Lake Tahoe... melkein kuin Suomessa. Kaunista järvimaisemaa ja mutkaisia teitä mäntyjen keskellä.

---

Se maailman kuuluisin silta iltavalaistuksessa! Pimeällä näköalapaikalla suomalaiset tunnisti siitä, että heillä oli pyöreät päät... kypärät päässä!

Päivä 10 | Arco - Winnemucca

Maailma on ihmeitä täynnä... niin myös Arco. U-Båt USS666 nousee maan päälle aivan motellimme vieressä.

---

 Creaters Of The Moon. Yllä JJ kuvaamassa tavallista maailmaa. Alla matka taituu laavakenttien keskellä!

---

'I have never seen such a nice looking Harley's' (en ole koskaan nähnyt noin hyvän näköisiä harrikoita), sanoo pyöriämme aamulla motellin pihalla ihmettelevä amerikkalainen ja peittelee kohtuullisesti nolostumistaan kun John selvittää pyörien olevan Indian merkkisiä. Mutta fakta on, että Indianit ovat amerikassa harvinaisia ja joka tauolla joku on niitä kuvaamassa... :)
Arcon ainoasta aamiaispaikasta kohti kuuta. Tai ainakin Creaters of the moon luonnonpuistoa. Nimensä kuukraateri luonnonpuisto on saannut siitä, että siellä näyttä jotakuinkin samalta kuin kuun pinta. Alue on kupareista laavakenttää paikallisen tulivuoren purkauksen jäljiltä. Ja purkauskin on varsin tuore. Viimeinen noin 2000 vuotta sitten.
Päivän ajo menee vaihtelevissa kumpumaisemissa sadan mailin pätkissä. Idahossa ei ole liikennvaloja. Ei ainakaan päivän ajoreitillämme. Eikä kyllä paljon muutakaan ihmiseen viittaavaa. Tilaa on joka suuntaan mitä silmä jaksaa kantaa. 
Päivämme viimeiset 100 mailia ajamme toiseksi viimeisessä osavaltiossamme Nevadassa. peliautomaatit löytyvät heti ensimmäiseltä bensaasemalta. Sijoitan dollarin ja voitan kaksi. Voitot sijoitan mustikka muffinssiin.
Päivän pääteasemamme on Winnemucca. Sekään ei taida olla kovin monelle suomalaiselle tuttu!? Mutta on kuitenkin hauska pieni 'casinokaupunki' autiomaan keskellä. Kaikki oleva Nevadassa tuntuu olevan autiomaan keskellä. Winnemuccassa asumme Winners Inn Casinolla. Kukaan ei taida pelata, mutta saamme kelpo pihvit. Bonuksena Winners Inn'ssä on autonäyttely jossa on kaikkea Swat-ryhmän rynnäkköautosta kiihdytysmonsteriin!

---

 Yllä ja alla mennään jossakin kohtaa Idahoa.

---

Ensimmäisiä liikennemerkkejä Nevadan puolella!

---

American Car Show kalustoa Winnemucan kasinon pihalla!

---

JJ & JJ harkitsemassa liittyäkkö isona SWAT-ryhmään. Tätä kirjoittaessa tilanne vielä vähän auki.